Millaista on Rammsteinin kiertueella?
23. marchta 2010, tekijä: SinnlosRammsteinin nokkamies Till Lindemann näyttää mahtavalta terässiipien levitessä hänen tukevilta hartioiltaan, vaikkakaan hän ei ole niin massiivisen isokokoinen kuin kuvista ja videoilta saattaisi kuvitella. Hän tuijottaa tyhjää areenaa edessään - siivet painavat noin 70 kiloa ja ovat epämukavat - hän on kuin kohtaloonsa väsynyt enkeli. Hän katsoo alas sormiaan kuin malli tutkisi kynsiään, mutta Tillin kynsien tilalla on nyt neljä teräskoukkua. “Nämä ovat teurastajan lihakoukkuja,” hän sanoo tyytyväinen virne kasvoillaan. “Yleensä näistä roikutetaan puolikkaita sikoja.”
Useimmiten hän kieltäytyy puhumasta lehdistölle ollenkaan ja valokuvaus on yleensä kielletty. Jos innokas fani sattuu napsaisemaan kuvan ilman lupaa tulee turvamies saman tien poistamaan kuvan kamerasta. Entinen urheija oli vielä jokunen aika sitten tuhdissa kunnossa, mutta nyt Till on laihtunut huomattavasti. Kiertueen muonituspalvelu on runsaampi kuin loistoristeilijän buffetpöytä, mutta Tilliä siellä ei nähdä syömässä. Sen sijaan aina hymyilevä vitsiniekka Paul Landers on tuttu näky henkilökunnan ruokapöydissä.
Kaukana on ne ajat kun Rammstein aloitti keikkansa kaatamalla bensaa lattialle ja sytyttämällä sen tuleen vaarantaen näin yleisön ja itsensä. Nyt jokainen bändin keikkapaikoista tarvitsee ensin parin tunnin palotarkastuksen ennenkuin saadaan lupa jatkaa. “Lavalla on liekinheittimiä jotka tulevat aika lähelle naamaa,” sanoo rumpali Christoph Schneider vastatessaan kysymykseen miltä se lavalla tuntuu. “Niiden vieressä olo on sietämätöntä. Kun lavalta tulee pois niin iho on ihan punainen.”
-Haluatteko että yleisöltä loksahtaa suut auki? “Kyllä,” hän vastaa. “Haluamme mennä jopa pitemmälle mitä ihmiset odottavat meiltä. Kyllä yleisö tyytyisi vähempäänkin - musiikki on tarpeeksi vahvaa ja bändi on tarpeeksi hyvä menestyäkseen vähemmälläkin teatraalisuudella - mutta me bändinä emme tyytyisi siihen, vaan haluamme aina vaan enemmän.”
Bändin jalkojen alla on 1,1 miljoonaa euroa maksanut lava joka on rakennettu teräslevyistä ja ristikoista, kuin metallivalimossa konsanaan. Ylhäällä ja sivuilla on 36 tonnia painava valolaitteisto jonka valmistaminen myöskin maksoi 1,1 miljoonaa euroa. Liekit loimottavat ristikoiden läpi ja osa lavasta on kärventynyt mustaksi. Pyrotekniikkaa ja sytyttimiä on kiinnitettynä metalliin parin askeleen välein ja lava on kirjaimellisesti kuin miinakenttä.
Richard käyskentelee paikalle. Hänen vyötäisillään roikkuu kaksi luotivyötä ja kaksi pienempää vyötä on sidottu hänen toiseen reiteensä. Kädessään hänellä on tupakka. Haastattelija kysyy onkohan tämä paras paikka röökille kaikkien näiden räjähteiden keskellä… Kitaristi katselee ympärilleen, nostaa kulmiaan ihan kuin moinen asia ei olisi juolahtanut hänen mieleensä aikaisemmin. Hän katsoo jättimäisiä kaasupulloja ympärillään, sekä räjähteisiin kiinnitettyjä sytyttimiä jotka törröttävät ristikoista. Richard kohauttaa olkapäitään. “Ei kai nyt yksi pieni rööki mitään haittaa?”
Vähän myöhemmin, poltettuaan tupakan, Richard pohdiskelee Rammsteinin live-esiintymisiä. “Joskus meidän lavashow tuntuu kiroukselta. Emme voi enää perääntyä, emme voi tehdä showstamme pienempää. On aina mentävä eteenpäin ja tehtävä isompia juttuja. Tämmöinen ongelma meillä on mutta olen jo hyväksynyt tämän asian. Alussa olin huolestunut jos showsta tulisikin musiikkia tärkeämpi. Mutta sittemmin tajusin että on varmaan paljon ihmisiä jotka tulevat vain katsomaan meidän viihdyttävää showtamme, eivätkä he varmaan edes pidä musiikistamme. Se nyt vaan on kylmä tosiasia. Mutta muusikkona minusta joskus tuntuu vähän hukkaan heitetyltä.“ Ei ole vaikea tajuta Richardin pointtia, kun palauttaa mieleensä, että kaiken tämän kaaosmaisen sirkuksen keskellä on kuusi ihan tavallista miestä, jotka tekevät biisejä ja esittävät musiikkia.
Yksi kiertuepäivä maksaa lähes 222 700 euroa, kamoja roudataan 20 rekalla ja henkilökuntaa kahdeksalla bussilla. Kiertueella on töissä on 110 ihmistä. Työpäivä alkaa aamulla 5.30 ja se voi kestää 22 tuntia. Henkilökunta kittaa kahvia ja ottaa pieniä nokosia aina silloin kun siihen vain on mahdollisuus. Toisinaan vapaapäivinä jaksetaan myös juhlia. Pyrotekniikkaa tuodaan erikseen jokaiselle esiintymispaikalle suoraan, koska lakien mukaan rekalla kaupungista toiseen saa kuljettaa ainoastaan 330 kiloa räjähteitä. Takatiloista kiemurtelvissa paksuissa kaapelinipuissa on 4,5 megawattia sähköä, siinä olisi tarpeeksi voimaa kokonaiselle kylälle.
Konsertit ovat tosiaankin massiivisia tapahtumia keräten areenoille useita kymmeniä tuhansia ihmisiä. “Itseasiassa olimme epävarmoja pitäisikö lähteä koko kiertueelle,” sanoo Oliver saksaksi, Christophin ja Richardin toimiessa tulkkeina. “Emme olleet varmoja pitäisikö meidän enää soittaa livenä…”
-Miksi ihmeessä? “Koska oli vaikea uskoa että ihmiset olisivat enää kiinnostuneita musiikistamme. Kun on pitkällä tauolla unohtaa että yleisö on vielä siellä jossakin, ja kun tulee takaisin sitä ihmettelee ovatko he vielä täällä. Olen tietysti tosi onnellinen että jengi tulee katsomaan meitä, mutta se tuntuu omituiselle.” Oliveria nähdään hyvin harvoin keikan jälkeen bilettämässä, mutta joskus hänkin irroittelee juomalla olutta ihan viimeiseen asti ja tanssimalla break dancea.
Rammsteinin äijät ovat mahtavia - mukavia, miellyttäviä, kohteliaita. Ottavat drinkin, polttavat tupakkaa, nauravat, tanssivat, vitsailevat itsestään. He kulkevat pukuhuoneessa puolialasti välittämättä vieraista, kunnes pukeutuvat kuin olisivat menossa S&M sessioon. “Luulenpa että tämä meidän juttumme on varsin ainutlaatuista,” hymyilee Paul. “Ei monikaan tee tätä hommaa niinkuin me. Mutta se on vain hyvä, maailma tarvitsee kaltaistamme bändiä.”
Lavasuunnittelu alkoi jo vuosi ennen kiertueen alkua. Levyn teon päättymisen jälkeen, ennen kiertueen alkua, bändi tapasi lavastussuunnittelijoita ja tälle kiertueelle lavan suunnitteli Roy Bennett, joka on suunnitellut myös Nine Inch Nailsille. Kolme kuukautta ennen kiertueen varsinaista alkua Black Box Music kävi hommiin. Berliinin harjoitustiloissa harjoiteltiin showta. Lauluja ja efektejä hienosäädettiin ja lopulta hieman ennen kiertueen alkua vedettiin kolme harjoituskeikkaa 150 fanille. “Ei kiertueelle voi lähteä tuosta noin vaan,” sanoo Christoph. “Shown teknisellä puolella on todella paljon porukkaa ja on hirveän monta asiaa jotka pitää saada toimimaan… Meidän pitää myös selvittää mitkä jutut toimivat, kuten myös mitkä hommat eivät toimi ja mitä pitää muuttaa. Auttaa kun selvitämme heikot kohdat.”
-Voitko kuvitella mitään muuta bändiä joka olisi yhtä suuressa vaarassa loukkaantua leikkiessään tulen kanssa? Christoph miettii ja kohauttaa olkapäitään sanoen, “Ei, en kyllä voi kuvitella.” Rammsteinin show on mieleenpainuva. Tarkoitus ei ole ainoastaan viihdyttää, vaan myös provosoida, jopa shokeerata. Till muun muassa ohjailee valtavaa penistykkiä ja ruiskii vaahtosiementä yleisön päälle. Edellisellä kiertueella Flakea keitettiin valtavassa padassa ja sitä ennen Till dildoineen esitti seksiä sekä alistamista Flaken kanssa. Kosketinsoittaja kokee roolinsa kunniana, eikä hänen hyvä ystävänsä Till koskaan satuttaisi häntä oikeasti. Tällä kiertueella hänet pakotetaan kylpyammeeseen ja päälle kaadetaan säkenöiviä kipinöitä.
“Moni vihaa meitä,” sanoo Christoph. “Meitä pidetään tyhmänä bändinä joka vain haluaa provosoida… Mutta me olemme artisteja, eikä meidän tarvitse selitellä mitään. Me emme voisi tehdä pikkusievää musiikkia ja lauleskella mukavista asioista, se ei vaan ole meitä itseämme. Olemme kokonainen paketti ja siihen sisältyy provokaatio. Hommaan kuuluu tehdä omituisia asioita ja joskus jopa tyhmiä juttuja. Kyllä me joskus saatamme mennä vähän liiankin pitkälle.”
Showssa ja biiseissä on paljon seksiä, eikä se ole mitään vanhaa kunnon rokkenrolliseksiä vaan sadomasoa… “Varmaan itäisessä Berliinissä varttuminen teki jotain meidän seksuaalisuudellemme,” sanoo Richard. “Mielestäni olemme tosi vapaamielisiä… Mutta en usko että kukaan meistä olisi kovinkaan vakavasti kiinnostunut S&M leikeistä. Vaikkakin jokainen meistä on tietenkin kokeillut kaikenlaisia juttuja…”
-Ihanko totta, mitä olet kokeillut?
“En kerro, se on yksityisasia.” Richard nauraa. “Mutta olen kokeillut muutamia juttuja.”
-Luuletko että teidän show olisi yllyttänyt yleisöänne vähän kokeilemaan pervouksia?
“Voi ollakin,” hän sanoo.
“Luulen että varsinkin tytöt tykkäävät showsta sillä tavalla. Se taitaa kiihottaa heitä. Showssa on jotain joka saa tytöt innostumaan. Hommassamme on potenssia,” sanoo Richard. Keikan aikana henkilökunta jakaa näyttäville ihmisille, pääasiassa tytöille tarralätkiä joita kutsutan p*llupasseiksi. Tällä lätkällä pääsee keikan jälkeen pussybileisiin joissa on mahdollisuus tavata bändin jäseniä, jutella ja ottaa valokuvia. Musiikki pauhaa ja alkoholia on tarjolla useampaa sorttia. Monelle fanille tämä on elämän kohokohta josta riittää puhetta vielä vuosienkin jälkeen.
Rammsteinin kansainvälinen menestys on ennennäkemätöntä. Aikoinaan Saksa tuotti ainoastaan englanniksi laulavia rokkibändejä, jotka joko matkivat amerikkalaisia esikuviaan, apinoivat brittiheviä tai luukuttivat thrash-roskaa. Mutta Rammstein on kansainvälisille markkinoille jotain ihan muuta - uhmakkaasi vieraskielistä ja humoristisen saksalaista. Monin tavoin vaikuttaa siltä että Rammsteinilla on ollut ensimmäisenä pokkaa hyödyntää oman maansa synkkää historiaa ja älyä tehdä siitä taidetta.
Rammstein kasvoi Berliinin itälaidalla joka entisaikaan kuului Neuvostoliitolle. Aikaisemmissa bändeissään Rammsteinin jäsenet joutuivat ensin koe-esiintymään ja anomaan virallisilta komiteoilta lupia esiintyäkseen muualla kuin kotimaassaan. Flaken bändi Feeling B oli niin huono, että salaisen palvelun poliisi vihjasi saattaisi olevan hyvä idea loikata länteen. Nyt 20 vuotta myöhemmin juhlittiin saksalaisen vapauden ääntä ja muurin murtumista, mutta Rammsteinia ei kutsuttu esiitymään kuuluisalle Brandenburgin portille.
“Saksan valtaapitäville olemme ongelma,” sanoo Richard. “Taidamme olla liian saksalaisia Saksalle. Toisen maailmansodan takia Saksaa hävettää olla saksalainen. Ei saa sanoa olevansa ylpeä saksalaisuudestaan ja että rakastaa tehdä saksalaista musaa. Mutta me teemme niin ja joidenkin mielestä se on ongelma. Mutta oikeasti saksalaisuudessa ei ole mitään väärää, eikä sitä tarvitse pelätä,” hän sanoo.
Vaikka Saksan valtakoneisto pelkää maansa suosituinta vientivalttia niin yleisö tykkää. Areenat ovat loppuunmyytyjä ympäri Eurooppaa. Se mitä Rammstein tarjoaa yleisölleen on todella näkemisen arvoista. Kaikista yksityiskohdista on huolehdittu. Aitoa saksalaista, omaperäistä luovuutta. “Olemme tarpeeksi vahvoja olemaan sensuroimatta itseämme,” päättelee Richard. “Olemassa oloamme ei voida kieltää. Olemme Itä-Saksan salatut lapset… olemme saksalaisen musiikin ei-halutut kasvot.”
-Ai miten niin?
Hän hymyilee pilke silmäkulmassaan, “Siksi koska meissä on jotain vaarallista.”
Loading ...
